Kommt, ihr Töchter, helft mir klagen…
Huhtikuu: Jäätä, mustaa lunta,
viileää turkoosia valoa,
hiekoitussoraa asfaltilla, vielä ei muuta, mutta ihanaa.
Mustarastas jakaa keveyden, sen että on jo mielessä juhannus
mutta parempi kuin juhannus,
kaikki mitä toivoo eikä mihinkään ole vielä pettynyt.
Matteus-passiota kuunnellaan usein huhtikuussa: Kommt ihr Töchter, helft mir klagen… O Lamm Gottes unschuldig…. O Mensch bewein dein Sünde gross… . Aika rankkaakin musaa, lapselle ehkä liiankin rankkaa, aikuiselle hyvää peilausta, kun ei ota kaikkea niin raskaasti. Kuunneltiin sitä yötä myöten viltteihin kääriytyneinä, tekstiä, musiikkia ja kommentaaria seuraten.
Vieläkin huhtikuussa, pääsiäishiihtoviikolla Lapissa kavereiden kanssa, sitä kuunnellaan. Mutta sitä kuunnellessa minua vaivaa nykyään ajatus, joka ei oikeastaan kuulu asiaan. Se liittyy Passion ”toisiin”, eli juutalaisiin.
Juutalaiset elivät läpi keskiajan Euroopassa toisen luokan kansalaisina. He eivät omantunnon syistä voineet suostua kristinuskoon, uskoa että Jeesus oli Messias, vaikka se olisi ehkä ollut ympäristön paineet huomioiden helpompaa. He olivat kansana yksin, muiden tunnustaessa kristinuskoa.
Olivatko juutalaiset itse valinneet osansa, roolinsa, tehtävänsä maailmanhistoriassa?
Entä voiko yksilö valita osansa, roolinsa, tehtävänsä?
Miksi Aabraham lähti? Miksi Mooses suostui? Miksi Elia haastoi Baalin profeetat?
Ja toisaalta: Miksi ensimmäiset kristityt olivat niin rohkeita?
Jos ei suostu tehtäväänsä vaan pakenee, menettää vapautensa ja hukkuu, niin kuin profeetta Joona valaan vatsaan. Jos suostuu tehtäväänsä, säilyttää vapautensa, mutta voi joutua hyvin yksinäiselle paikalle.
Kyse on eksistentiaalisesta vapaudesta, omantunnon vapaudesta.
Eksistentiaalinen yksinäisyys, omantunnon yksinäisyys on sitä, että kysyy tai joutuu kysymään eri kysymyksiä kuin muut, ja että kysymykset eivät tule kuulluiksi, tunnustetuiksi.
Jääkö vapaudenkaipuinen aina yksin, niin kuin suomalaiset talvisodassa? Olisiko ollut ”eurooppalaisempaa”, jos ei olisi sodittu vaan olisi annettu periksi ylivoiman edessä? Tai jääkö vapaudenkaipuinen jopa linjojen väliin niin että joutuu sotimaan kaikkia vastaan? Miten linjojen välissä kestää, ellei ole Tex Willer?
Kemijoki Rovaniemellä huhtikuussa 2009
/1.12.2011
