Kirjauskonnon idea
Kaveria yritettiin kerran armeijassa simputtaa. Mutta hänelläpä oli tilannetajua: Hän pyysi käskyn kirjallisena.
Miksi uskonto tarvitsee kirjan? Kirjauskonnon ideana voisi olla mielivallan välttäminen. Uskonnollisen johtajan taikka ”veljen ja sisaren” on vaikeampaa sanoa tänään yhtä ja huomenna toista, jos kaikki on kirjassa ja vain siinä.
Mutta ikävänä kääntöpuolena on riski alkaa ajatella, että kirja on erehtymätön ja oppi muuttumaton.
Pidän Raamatussa siitä, että siinä on tekstejä pitkältä ajalta. Sen ansiosta voidaan havaita uskonnon kehitystä, jopa vallankumouksia, esimerkiksi kertomus Iisakin uhraamisesta, lain antaminen Siinailla, kristinuskon synnystä nyt puhumattakaan. Vain J-la on muuttumaton, ja jopa hänkin muuttaa joskus mielensä (!) vaikka se on oikeastaan mahdotonta. Ajattelen, että hyvin abstraktilla ja ideaalisella tasolla totuus on muuttumaton, mutta en ajattele, että ihminen voisi tietää saati kielellistää sen – Jumalan valtakuntaa on vain etsittävä. /14.7.2011
Totuudesta ja sen etsimisestä. Käsitykseni ”eräästä” Raamatun tulkinnasta valaistui pian ”erään” keskustelun jälkeen ja kehittyi sellaiseksi, että Pyhän Hengen uskotaan kertovan sen omaavien ihmisten kautta totuuden – sen totuuden minkä alkujaan vain Jumala tietää. Erityisesti tämän uskotaan koskevan saarnoja. Jos totuutta vielä etsitään, kuten Jeesus taisi pakanoille neuvoa, niin sitten ei uskota tähän valtakuntaan..?
Opin muuttumattomuudesta vielä. Voitaisiinko ajatella niin, että yhden totuuden opin piiriin ei kuulukaan asiat, joiden kohdalla syntikäsitys on muuttunut aikojen kuluessa? Sen jälkeen jäljelle jää kaiketi ainoastaan perustava laki puhutteluksi – Mooseksen käskyt siis, sekä armo ja evankeliumi. Liian yksinkertaista älykkäälle ihmiselle uskoa ja tuo ihminen tekee sitten Pyhän Hengen nimissäkin siitä huomattavasti mutkikkaampaa..? Yksinkertaista lapsen uskoa on aikojen alusta sanottu tarvittavan. 🙂