7. Alikersantti Lehdon kuolema
Romaanissa ”Tuntematon sotilas” kuvataan alikersantti Lehdon turha kuolema: Lehto käveli pimeässä vihollisen asemaan, sillä omat eivät olleetkaan siellä missä luutnantti Lammio oli sanonut heidän olevan.
Miksi Lehto ei muistanut stressaavassa tilanteessa epäillä luutnantti Lammion käskyä, vaikka hänen asetoverinsa epäilivät sitä vaistomaisesti?
Niin elämä, kuin unelma.
Lehto ei tiennyt, että ihmiset puhuvat joskus puppua tarkoittamatta pettää. Sellainen käytös oli hänelle epäintuitiivista, käsittämätöntä.
Jo lapsena Lehto oli luodanut aikaa, paikkaa, olosuhteita ja vaikutusketjuja. Se oli hänen tapansa kohdata maailma. Hän oli käsitellyt luotaustensa tulokset asiallisesti, välittämättä tunteista, sovinnaisuuksista tai intresseistä. Huomatessaan, että ihmiset puhuivat ja toimivat moraalittomasti, hän luuli, että he olivat moraalittomia. Hän ei tajunnut, että he eivät nähneet samaa kuin hän tai että he eivät ajatelleet kaikkea tai eivät viitsineet sanoa.
Väärinkäsityksen seurauksena Lehto oli kadottanut unelmansa, uskonsa moraaliin, ja hänestä oli tullut kova, masentunut ja välinpitämätön – ja nyt hän kuoli samasta syystä: Kuullessaan Lammion varmalla äänensävyllä antaman käskyn, hän luuli, että Lammio tiesi tilanteen. Hän ei tajunnut, että Lammio ei ajatellut tai tiennyt kaikkea tai ei viitsinyt sanoa. Lehto teki käskyn mukaan, ja maksoi siitä hengellään.
/16.1.2015
Tätäkin pitää ajatella.
Luin tämän kaksi kertaa.
Minusta tuntuu, että tunnistin tuosta itseni,mutta
näitä kaikkia pitää miettiä todella tarkasti ja pitkään.
Minun tekisi mieli myös esittää kysymyksiä jossain vaiheessa,
koska haluaisin saada vastauksia. Ymmärrän kovin vähän.