Kielten oikeuksista
Tekee mieli amatöörinä kommentoida kansainvälistä oikeutta. En tunne alan teoriaa kunnolla, vaikka olenkin seurannut uutisia ja lukenut artikkeleita silloin tällöin. Opin mielelläni lisää, jos saan kommentteja alaa paremmin tuntevilta.
Käsitykseni mukaan nykyään pyritään kohti seuraavia ihanteita:
- Ihmisoikeudet
- Vähemmistöjen oikeudet
- Demokratia, jossa enemmistön päätökset eivät saa loukata kahta edellistä.
Valitettavasti listalta puuttuu periaate, joka suojelisi kulttuuri-imperialismilta. ”Kulttuuri-imperialismi tarkoittaa taloudellista, teknologista ja sivistyksellisestä ylivaltaa, joka sanelee ja yhdenmukaistaa vaikutuspiiriinsä joutuneiden yhteiskuntien arvot sekä käsityksen sivistyksestä, tiedosta ja kulttuurista” [Wikipedia].
Kieli on tyypillisesti, tosin ei aina, kulttuurin keskeinen ulottuvuus. Tyypillinen kulttuuri-imperialismin toteutuma on kielellinen ekspansio, jossa jonkin alueen aiempi pääkieli jää vähitellen vähemmistökieleksi.
Kielten valtasuhteiden muuttuminen on tietenkin osa historian kulkua, eikä ole olemassa aikapistettä, johon kehitys tulisi pysäyttää. Samoin kuin ihmisiä, kieliäkin syntyy ja kuolee.
Tietynlainen minimivaatimus on kuitenkin mahdollista esittää. Olisi kohtuullista, että jokaiselle elävälle kielelle tunnustettaisiin kielen oikeus kotimaahan. Kielen on vaikea kukoistaa, jos se ei ole missään valtakielenä – vähän sama kuin asuisi koko ajan toisten nurkissa.
Kansallisvaltiot toteuttavat usein kielen kotimaaoikeuteen perustuvaa politiikkaa käytännössä, vaikka oikeutta ei olekaan teoriassa tunnustettu ja vaikka oikeutta ei haluta myöntää niille kielille, joilta kotimaa puuttuu. Jos emme tunnusta kielen kotimaaoikeutta, tulemme hyväksyneeksi vahvemman oikeuden.
Kielen kotimaan tulisi olla siellä, missä kieli on vahvimmillaan ja missä sillä on juuret. Kielen kotimaa älköön olko kohtuuttoman iso suhteessa kielen puhujien määrään. Uhanalaisen kielen tapauksessa toiskielisten maahanmuuttoa hidastettakoon sen verran, että tulokkailla säilyy motiivi omaksua uuden asuinmaan kieli. Kielen kotimaan ulkopuolella kielen puhujat tyytykööt demokraattiseen vähemmistöasemaan tai tasaveroiseen asemaan.
Kielen kotimaaoikeuden tunnustaminen voisi tarkoittaa käytännössä, että
- Pohjoismaiden saamelaisalueella saamen kieli olisi ykköskielenä eikä kakkosena kuten nykyään.
- juutalaisten oikeus hepreankieliseen kotimaahan Lähi-idässä tunnustettaisiin.
- suomalaiset ja virolaiset voisivat luottaa, että innokkaimmatkaan ystävät itäisessä naapurimaassamme eivät haaveilisi venäjän kielialueen laajentamisesta tännepäin.
- jne.
Toisen ihmisen kieli-identiteetin kunnioittaminen on oikein, myös silloin kun kielen puhujia on vähän tai kun kieli on perinteisesti ollut alistettuna. Kielten moninaisuus on myös rikkaus, siinä missä muukin moninaisuus. /7.5.2011
