Portlandin raitiovaunut

Oregonin pääkaupungissa Portlandissa kulkee ratikoita, pitkiä pitkiä matoja, jotka liukuvat rauhallisesti mutta sujuvasti läpi keskustakortteleiden ja jatkavat vauhdikkaammin kauas esikaupunkeihin ja lentoasemalle.

Raitiovaunu eli katurata keksittiin, jotta hevonen jaksaisi vetää suurempaa vaunua. Myöhemmin siirryttiin sähkövoimaan.  Sitten autotekniikka kehittyi, ja syntyi polttomoottorilla käyvä bussi, joka ei ollut sidottu rataan.  Raitiovaunun alkuperäinen idea menetti merkitystään, joten oli luontevaa päätellä, että kyseessä oli vanhanaikaisuus eli muoto ilman alkuperäistä sisältöä. Mutta jotkut huomasivat, että raitiovaunu voi sittenkin olla parempi kuin bussi tai metro. Pitkiä junia ja liikennevaloetuuksia käyttämällä voidaan saavuttaa, hiukan yksinkertaistaen, iso kapasiteetti ja hyvä ovelta ovelle -palvelu halvalla. Vaatii pitkähkön selityksen, miten tämä on mahdollista, viittaan esimerkiksi sivustoon www.kaupunkiliikenne.net.

Pikaratikassa hyvä tulee hiljaa, kahdella tavalla. Pikaratikka kulkee hitaammin kuin metro, mutta on ovelta ovelle usein nopeampi. Toiseksi, pikaratikan historiassa ”muoto”, radalla kulkeminen, on kestänyt aikaa paremmin kuin radan alkuperäinen tarkoitus, energian säästäminen. (Bussikin säästää energiaa.) On kannattanut säilyttää vanha muoto, vaikka tarkoitus onkin muuttunut. Talonkin voi uudistaa vanhaa kunnioittaen, vaikka talon käyttötarkoitus muuttuu. Tämä on päinvastainen uudistus kuin reformaatio, jossa etsitään alkuperäistä tarkoitusta paremmin palveleva uusi muoto.  

Pikaratikoista voisi ottaa esimerkkiä muillakin aloilla, ja myös siellä, missä etsitään Jumalan valtakuntaa. Ei kannata suin päin luopua tavasta tai opista pelkästään sillä perusteella, että sen aiempi perustelu on lahonnut, mutta tapoja ja oppeja pitää kuitenkin kehittää, varsinkin jos niille on ilmaantunut suorastaan vastaperusteita. Olen sillä tavalla ajattelemassa, että ”traditiolla olkoon äänioikeus mutta ei veto-oikeutta”. Englannin kielessä sanoista ”vote” ja ”veto” muodostuu sanaleikki: ”tradition shall have a vote but not a veto”. Wikipedian mukaan periaatteen on ensimmäisenä esittänyt rabbi Kaplan, juutalaisen rekonstruktionismin perustaja. Ajatusta voisi kutsua Kaplanin periaatteeksi. / 20.2.2011

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi