6. Vanhoillislestadiolaisuuden moraalinen luonne
Vanhoillislestadiolaisuudessa on vahvaa moraalista luonnetta: Ihmiset ovat valmiita tekemään uhrauksia – jopa elämän kokoisia uhrauksia – hyvän puolesta.
Mutta mikä on moraalisen luonteen eli eetoksen sisältö?
Jokin osa vanhoillislestadiolaisuuden normistosta tukee ihmisen moraalista unelmaa. Esimerkiksi oppi kaikkien vauvojen uskovaisuudesta on kristinuskon yleisestä normista poikkeava helmi.
Osa vanhoillislestadiolaisuuden normistosta on ristiriidassa ihmisen moraalisen unelman ja siis Jumalan hyvyden kanssa:
- Helvettioppi: Jos Jumala kiduttaa joitakuita ikuisesti helvetissä, hän ei ole hyvä.
- Perhesuunnittelukielto: Perhesuunnittelukielto merkitsee, että ihminen ei voi tavoitella mahdollisimman hyvää elämää itselle ja muille. Siitä seuraa moraalin romahdus, tai oikeastaan koko ihmisen romahdus: Jos valitsen tahallani kurjemman tai tuskallisemman elämän kuin mihin kykenisin, kuolen moraalisesti, lakkaan olemasta vastuullinen ihminen, enkä voi enää katsoa lapsiani silmiin. Jumala, joka vaatii ihmistä tuhoamaan moraalinsa ja valitsemaan kärsimyksen vastoin järkeä ja omaatuntoa, pelkästä kuuliaisuudesta, ei ole hyvä.
Vanhoillislestadiolaisuuteen sitoutuva joutuu käsittelemään ihmisen moraalisen unelman ja liikkeen normiston ristiriidan. Ristiriidan ratkaisutapa määrää hänen eetoksensa eli moraalisen luonteensa sisällön.
Käsittelyvaihtoehtoja on kolme: olla näkemättä ristiriitaa, tinkiä normiston merkityksestä, tai luopua ihmisen moraalisesta unelmasta ja Jumalan hyvyydestä. Jokainen näistä rikkoo jollakin tavalla ihmisen eheyden – joko mielen, kielen tai moraalin.
- 1. Jos ihminen ei näe normiston ja unelman ristiriitaa tai on tietoisesti ajattelematta sitä, hän rikkoo mielensä. Hän pitää samanaikaisesti totena keskenään ristiriitaisia lauseita.
- 2. Jos ihminen huomaa normiston ja unelman ristiriidan ja tinkii salaa normiston merkityksestä, hän rikkoo kielensä. Hän puhuu yhtä ja ajattelee toista.
- 3. Jos ihminen huomaa normiston ja unelman ristiriidan ja tinkii moraalisesta unelmasta, hän rikkoo moraalinsa. Hänen Jumalastaan tulee paha, ja hänen maailmankuvastaan tulee pessimistinen ja toivoton. Hän hyväksyy kärsimyksiä ja vääryyksiä uskonnon takia ja vaatii samaa muilta.
Jos normisto, johon on sitouduttu, on ”pieni”, rikkomuskin jää pieneksi. Jos normisto on ”suuri”, rikkomuksesta tulee suuri.
Mielenrikkojan elämä on mieletöntä. Tiedostamaton ristiriita väljähdyttää sekä normiston että moraalisen unelman. Mielenrikkojalla ei ole mitään, mistä hän itse pitäisi kiinni, vaan hän menee joukon mukana.
Kielenrikkomisesta seuraa kaksinaismoraali: Virallisesti normisto on voimassa, mutta jotkut tinkivät siitä salaa. Kun asia paljastuu, tinkimättömät kokevat tulleenssa petetyiksi. Kielenrikkoja voi olla empaattinen jokaiselle kohtaamalleen yksilölle mutta samalla epäempaattinen tuntemattomille ihmisille, joihin hän on yhteydessä vain yhteisönsä kielen kautta.
Moraalinrikkoja menettää toivon sekä tässä että tulevassa elämässä. Tuleva elämä on toivoton, sillä vaikka itse pelastuisikin, pelastus on ankea ja lohduton, kun helvetin kauhut ovat toisten osana. Tämä elämä on toivoton, koska ehdoton perhesuunnittelukielto aiheuttaa ääritilanteissa ja kaikkien ihmisten noudattamana kuolleita äitejä, väsyneitä perheitä, nälkää ja sairauksia, tai sotia ja kansanmurhia (*1). Ei siis ole toivoa maailmasta, jossa kaikilla olisi hyvä elämä – moraalinrikkoja oikeastaan uskoo, ettei Jumala edes halua onnellista maailmaa.
*1: Jos kaikki lisääntyvät maksimaalisesti, maapallon väkiluku kasvaa samassa tahdissa. Maapallon voimavarat eivät lisäänny, joten ennen pitkää tulee nälkä. Jotkut sairaudet seuraavat nälästä. Sodat ja kansanmurhat seuraavat, jos jotkut alkavat nälkäisinä kilpailla resursseista. Jos ei tule sairauksia, sotia ja kansanmurhia, kuollaan lopulta nälkään.
Seuraavaksi katsomme, miten kävi eräälle, joka otti normin todesta, koska luuli sen antajan tietävän mitä puhui.
/15.1.2015
Kiitos!
Pidän tästä kirjoituksesta hyvin paljon.
Tämä on hyvin syvällinen ja analyyttinen, äärimmäisen mielenkiintoinen.
Tämä on kirjoitettu niin nerokkaasti, että menee kauan tätä pohtiessa ja analysoidessa. Oli kiehtovaa lukea tätä ja on tuntuma, että olen pohtinut samoja asioita, tosin ilmaisen ne kielellisesti niin eri tavoin, että senkin vuoksi joudun analysoimaan tätä kauemmin. Tässä on todella paljon mietittävää, nykymaailma on niin tyhjänpäiväinen, ettei juuri mikään herätä enää ajateltavaa.
Tässä kirjoituksessa on niin paljon asiaa, että tätä joutuu miettimään todella kauan. En muista milloin olen viimeksi törmännyt tällaiseen ilmiöön. Siitä on tosi kauan aikaa. P. S. Kirjoituksesi ei ole lainkaan falski, eikä paatoksellinen.
Ja ihminen ei menetä yhtään mitään, kun on oma itsensä. Päinvastoin.
Kiitos kivasta palautteesta. Nyt huomaan, että olen jättänyt moderoimatta ja siis julkaisematta muutaman aiemman kommenttisi ja muutaman muunkin ihmisen kirjoittaman kommentin, ja ne ovat jo niin vanhoja etten niitä enää kehtaa julkaista. Taisi käydä itse asiassa niin, että pari vuotta sitten en jaksanut miettiä moderointipolitiikkaani ja siksi jätin kommentteja julkaisematta, tai ehkä ajattelin, etten halua julkista keskustelua kovin paljon. Täytyy vielä miettiä lisää, kuinka paljon haluan keskustelua ja siis jaksanko vastata julkisesti kommentteihin, joita nyt julkaisemistani kirjoituksista saattaa tulla. Nyt siihen voisi kyllä olla enemmän energiaa kuin oli ennen, sillä näiden asioiden työstäminen on vienyt minulta aika paljon aikaa ja mieltäkin. Joka tapauksessa kiva että olet lukenut ja myös kommentoinut. Hyvää vuoden alkua 2015!
Kiitos!
Samoin hyvää vuoden alkua 2015!
Jatkan lukemista.
Aloitin tästä lukemiseni muutama päivä sitten, tai yöllä, iltaihminen kun olen.
Suorastaan säikähdin, koska lukiessani törmäsin kohtiin, joita olen miettinyt kauan ja joskus ehkä viime kesänä minulle valkeni, että jokin on pahasti pielessä. Mielestäni vl-uskossa sinänsä ei ole mitään vialla, mutta elämässäni on. Ja pahasti. Sinä olet sanonut sen kirkkaasti tässä muutamissa kohdissa, ja niitä nyt mietin. Pahin asia, mikä minua tietysti huolestuttaa on se, kun kerroit, että jotkut meistä joutuvat tieten tai _tietämättämme_ epäuskoon. Olen pohtinyt ehkä yli kymmnen vuotta, vaivaavatko minua ylitsepääsemättömät epäilykset, vai olenko ihan oikeasti joutunut epäuskoon. Ennen kuin löysin uudet blogikirjoituksesi, vähän sitä ennen olinkin yrittänyt hahmottaa ajanjaksoa, milloin se olisi voinut tapahtua. Paikallistin sen aikaan 1995-2002. En tiedä vieläkään, mitä minulle silloin tapahtui.
Olen harvinaisen periaatteellinen luonne.
Ja koska luonteeni on sellainen kuin on, enkä sille voi mitään, toinen asia, mikä säikäytti minut perusteellisesti oli se, kun kirjoitit moraalisesta unelmasta.
Oli todellinen onni, kun löysin kirjoituksesi.
Onneksi tunnen yhden älykkään ihmisen livenä, joka
on toiminut peilinä ja kenties osaa toimia vieläkin jatkossa
kun keskustelemme.
Käsitin vähitellen, että jotakin on pielessä, nyt tajuan, että jotakin on tosi pahasti pielessä, nyt tiedän, mikä kaikki on pielessä kun luin tämän, enkä osaa auttaa itseäni. Olen täysin hukassa. Kiitän vielä kerran!
Jatkan mietintöjäni. Kerroin tässä kaksi pääkohtaa, jotka olivat ratkaisevimpia.
” Ei siis ole toivoa maailmasta, jossa kaikilla olisi hyvä elämä-moraalinrikkoja oikeastaan uskoo, ettei Jumala edes halua onnellista maailmaa.”