4. Ihmisen unelma ja Jumalan hyvyys
Ihmisellä on tarve tulla siksi, joksi hänet on luotu: käyttää lahjojaan ja nauttia hyvinvoinnista. Kun ihminen ymmärtää tämän ja pyrkii siihen, hän rakastaa luojaansa yli kaiken.
Muillakin on sama tarve kukoistaa, myös eläimillä ja kasveilla. Kun ihminen ymmärtää tämän ja pyrkii siihen, hän rakastaa lähimmäistä kuin itseään.
Maailma ei ole vielä sellainen, että elämä voisi olla parhaimmillaan. Sellainen maailma on utopistinen tavoitetila, moraalisen unelman kohde.
Jos ihminen rakastaa luojaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseä, hän janoaa vanhurskautta, hänellä on moraalinen unelma. Hän on valmis tekemään uhrauksia sen hyväksi, että ihmiskunta pääsisi lähemmäs moraalista unelmaa, eli lähemmäs oikeudenmukaista rauhaa ja hyvinvointia eli Jumalan valtakuntaa.
Luulen, että ihmislajilla on kyky moraaliseen unelmaan.
Jos ihminen ei janoa vanhurskautta, unelman paikan täyttää voiton jano tai unelmattomuus. Voitto tarkoittaa omaa ja kaltaisten hyvinvointia toisten kustannuksella. Unelmattomuus on tyhjyyttä.
Ihmisen unelmasta seuraa synnintunto eli tietoisuus omasta laiskuudesta unelman tavoittelemisessa.
Ihmisen unelmasta nousevaan eetokseen kuuluu omatunto, joka sairastaa pahaa, vaikka pahuus kuuluisi oman yhteisön normistoon.
Ihmisen unelmasta seuraa lapsellinen iltarukous. Vaikka maailma on kesken, tuntuu hyvältä, jos voi nukahtaa rauhassa kuin koira tai hevonen.
Jos ihmisen unelma halutaan uskonnon osaksi, on oletettava, että Jumala on hyvä. On oletettava, että Jumala on oikeasti hyvä, sillä tavalla kuin me käsitämme hyvyyden, mutta täydellisesti, ei vajaasti niin kuin me. On uskottava, että Jumala ei ole tyranni, jota pitää sanoa hyväksi vaikka hän ei ole hyvä, vaan hän on hyvä paimen joka tekee kaikkensa laumansa hyväksi ja myös onnistuu siinä. Hänen tekemisistään ei seuraa mitään pahaa tarkoituksellisesti tai vahingossa, eikä edes voimavarojen tai mahdollisuuksien puutteesta.
Jos ihmisen unelma halutaan uskonnon osaksi, on siis oletettava, että Jumala on unelman puolella. On oletettava meidän luojamme toivovan, että ihmiset järjen ja omantunnon keinoin pyrkivät kohti vanhurskasta unelmaaa, tasa-arvoista hyvinvointia.
Uskonto, jossa Jumala oletetaan oikeasti hyväksi, on moraalinen: Koska Jumala on unelman puolella, meidänkin on lupa tavoitella hyvää eli oikeudenmukaista onnea maailmassa, ja se antaa myös motivaation, toivon ja rohkeuden kärsiä hyvän puolesta.
/15.1.2015
Tämäkin kirjoitus pysähdytti-tuttu asia, jota olen pohtinut kauan ja tämäkin säikähdytti. Minusta on tosi hyvä että olen säikähtänyt pahasti ja pysähtynyt miettimään, missä menen. En nimittäin enää ota elämää vakavasti.
Minusta muototui täysin päinvastainen ihminen, kuin mikä olin alunperin, enkä voi enää auttaa itseäni. Tosin mielestäni minua ei voida syyttää siitä, koska se ei ollut oma valintani. Olen sitä mieltä, että Jumala ei hylkää ihmistä, ellei ihminen itse ensin hylkää Jumalaa.
Tulin myös tulokseen, että Jumala on aivan varmasti hyvä, siitä ei ole pienintäkään epäilystä.